Sairaanakin selviää koulusta

Olen innoissani siitä, että ”Sairaanakin selviää koulusta” etäopetushanke on monien ponnistusten jälkeen lähtenyt käyntiin. Neuvottelut Opetushallituksen kanssa tuottivat tulosta ja ensimmäinen informaatiokiertue starttaa huhtikuussa. Etäopetuksen monista mahdollisuuksista kerrotaan Rovaniemellä, Kuopiossa, Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Turun seudulla syöpälasten etäopetus toimii jo melko laajalti, kiitos Maskun Kurittulan koulun opettajan, Harri Mantilan, jonka panos hankkeen aloittamiseen on ollut ratkaiseva. Kiitokset kuuluvat myös Antti Huttuselle Turun kaupungin oppimiskeskukseen, opettaja Miia Mämmelälle Turun sairaalakouluun ja kaikkien etäopetushankkeiden koordinoijalle, Päivi Luomalle. Hankkeesta on tulossa koko Suomea koskeva, upea kokonaisuus.

-Etäopetus on yksi työkalu opetuksenjärjestäjille, kun he miettivät, miten koulunkäynti poikkeustilanteissa järjestetään. Mikään ei kuitenkaan korvaa kasvotusten annettavaa opetusta, Harri Mantila muistuttaa. Etäopetuksen uskoisi kiinnostavan talousvaikeuksien kanssa kamppailevia kuntia senkin vuoksi, että se vaatii vähemmän resursseja kuin kotiopetus.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että etäopetuksen avulla syöpää sairastava lapsi ja nuori voi pitää sosiaaliset suhteensa luokkaan ja koulukavereihin. Se on erittäin tärkeää myös koko luokkayhteisölle. Terveet eivät kadota ystäväänsä kokonaan ja kouluun paluu helpottuu. Luokassa oleville lapsille on kasvattavaa myötäelää vakavasti sairastuneen koulukaverin elämää. Etäopetuksessa olevalla lapsella säilyy päivärytmi ja kotona olevalle vanhemmalle järjestyy hetki ”omaa aikaa”.
Etäopetuksesta on suuri apu myös niille oppilaille, joiden koulumatka on erityisen pitkä.

Turun yliopiston erikoistutkijan, Minna Nummenmaan mukaan etäopetukseen suhtaudutaan melko myönteisesti. Varauksellisinta suhtautuminen on alakoulun opettajilla. Koulujen tekninen varustelu sekä tekninen ja pedagoginen tuki ei tällä hetkellä anna kovin hyvää pohjaa uuden kokeilemiseen. ”Parhaimmillaan etäopetus olisi opettajalle teknisesti ongelmatonta, koulutusta tarjottaisiin ennen etäopetusta ja varsinkin sen aikana, kun ongelmia on tullut puitavaksi”, vastasi eräs opettaja Nummenmaan laajassa opettajille suunnatussa kyselyssä.

–Etäopetuksessa tarvitaan samoja asioita kuin lähiopetuksessakin; oppilaiden motivointia ja aktivointia, arviointia ja vuorovaikutusta. Me kaikki tarvitsemme loppujen lopuksi kasvokkaisen vuorovaikutuksen lisäksi vuorovaikutustaitoja myös verkossa, Minna Nummenmaa toteaa.

Lisätietoja hankkeesta: http://sairaanakinselviaakoulusta.wordpress.com/

Aila Paloniemi
kansanedustaja
Sylva ry:n puheenjohtaja

Webinaari 24.4.2012 kello 13.30-14.00: Wikit ja blogit etäopetuksessa

Blogit ja wikit ovat helppokäyttöisiä ja ilmaisia etäopetuksen välineitä. Kolin yhtenäiskoululla 7-9 luokkalaiset ovat tottuneita blogien ja wikien käyttäjiä. Yläkoulun puolella on yhteensä 10 oppilasta ja siksi verkkoyhteistyö toisten koulujen kanssa tuo lisäarvoa opetukseen. Esimerkiksi kolmen kahdeksasluokkalaisen on mielekkäämpää pohtia maantiedon kurssilla Euroopan uutisointia yhdessä Joensuun Normaalikoulun kahdeksasluokkalaisten kanssa verkossa kuin pelkästään keskenään. Tervetuloa kuulemaan kokemuksistamme!

Osallistu webinaariin 24.4.2012 kello 13.30-14.00 osoitteessa http://opetus.adobeconnect.com/eko

Webinaari on pidetty, kiitos osallistujille! Tallenteen voit katsoa klikkaamalla tästä.

Helena Jolkkonen
Luokanopettaja
Kolin koulu

Opiskelu ja työ onnistuvat etänäkin ja pienentävät samalla hiilijalanjälkeä

Etätyön ja – opiskelun suosio on viime vuosina alkanut pikkuhiljaa kasvaa. Yhä kuitenkin etäopiskelun ja etätyön mahdollisuuksia hyödynnetään aivan liian vähän.

Suomessa vietetään kerran vuodessa kansallista etätyöpäivää. Viime syksynä kyseisenä päivänä kymmenen tuhatta suomalaista jätti saapumatta työpaikalleen ja työskenteli kotoa käsin. Ympäristökeskuksen mukaan tuon yhden päivän ansiosta Suomen hiilidioksidipäästöt pienenivät hetkellisesti 50 tonnia, ja työmatkoja jäi kulkematta yli 380 000 kilometriä, eli neljä kertaa maapallon ympärysmitta. Mikä olisikaan vaikutus, jos etätyöpäivää alettaisiin viettää myös kouluissa ja oppilaitoksissa!

Etätyöllä tarkoitetaan muualla kuin työnantajan tiloissa tietotekniikkaa apuna käyttäen tehtävää työtä. Sen positiiviset vaikutukset ovat kiistattomia niin ympäristökuormituksen kuin työn laadunkin paranemisen osalta. Nykymaailmassa on kritisoitu paljon työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeutta. Ongelma koskee erityisesti korkeasti koulutettuja, sillä nuorina aikuisina uraa on luotava eikä perhe-elämälle tunnu aina löytyvän aikaa. Etätyössä perheen ja työn yhdistäminen on joustavaa. Lisäksi työpaikkoja on usein tarjolla vain suuremmissa kaupungeissa, mutta nämäkin työtarjoukset olisi mahdollista ottaa vastaan jos osan viikkoa voisi työskennellä kotoa käsin. Myös aikaa ja rahaa säästyy, kun työmatkoja ei tehdä joka arkipäivä.

Samat vaikutukset pätevät myös etäopiskeluun; mikä onkaan vaivattomampi tapa yhdistää opiskelu perhe-elämään, ja samalla voi myös olla mukana työelämässä, kun opiskeluja ei tarvitsisi välttämättä suorittaa virka-aikana. Myös vajaakuntoisten tai liikuntarajoitteisten osallistumismahdollisuudet opiskelu- ja työelämään paranisivat, mikäli etänä opiskelun tai työskentelyn mahdollisuuksia lisättäisiin. Fyysiset tai matkustukselliset rajoitteet eivät estäisi opiskelua tai työntekoa kotoa käsin. Myös harvaan asutuilla alueilla olisi mahdollisuus opiskella; etäopiskelun yksi tavoite onkin alueellisten koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoistaminen.

Tälläkin hetkellä suurin osa työstä ja iso osa opinnoista suoritetaan tietotekniikkaa apuna käyttäen. Siksi onkin outoa, että sitä varten pitäisi fyysisesti olla työ- tai opiskelupaikalla. Työnantaja tai opettaja voi aivan hyvin ohjeistaa alaistaan tai oppilastaan puhelimitse. Lisäksi erilaiset videoneuvottelut tai verkkoluennot ovat jo arkipäivää ja helposti toteutettavissa.

Yhteiskuntamme muuttuu kokoajan enemmän tietotekniikasta riippuvaiseksi. Tämä tuo mukanaan paljon mahdollisuuksia, mutta aina mahdollisuuksiin ei osata tarttua. On muistettava, että mikä oli oikea tapa tehdä asiat joskus, ei ole sitä välttämättä enää tänään. Siitä hyvänä esimerkkinä voisi olla perinteisten työ- ja opiskelumuotojen murtaminen ja uusien käyttöönotto – esimerkiksi tietotekniikan tuomat mahdollisuudet on pikimmiten hyödynnettävä täysimääräisesti niin työssä kuin opiskelussakin, ja niiden kahden yhteensovittamisessa.

Tätä blogia muuten hahmottelin etänä reissullani Pohjoismaiden Neuvoston kokouksissa Islannissa.

Eeva-Johanna Eloranta
kansanedustaja
sivistysvaliokunnan ja ympäristövaliokunnan jäsen

Etäopetuksen lumo: kansainvälinen kirjallisuuskatsaus

Katsauksessa tarkastellaan etäopetusta kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden perusteella. Etäopetus on ollut pitkään vaihtoehto suoralle kasvoista kasvoihin tapahtuvalle opetukselle. Varhaisemmat järjestelmällisen etäopetuksen sovellukset löytyvät jo 1800-luvun loppupuolelta ja ensimmäinen kirjeopetuksen kansainvälinen organisaatio perustettiin niinkin aikaisin kuin vuonna 1938. Etäopetuksen muodot ovat kuitenkin kehittyneet käytettävissä olevien teknologioiden myötä. Tämän katsauksen kohteena on erityisesti tieto- ja viestintätekniikan ja tietoverkkojen kehityksen seurauksena syntynyt etäopetuksen ”uusi aalto”.

Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan todeta, että aikuiskoulutuksessa ja korkeakoulutuksessa etäopetus on vakiinnuttanut asemansa yhtenä koulutuksen toteutuksen muotona, joka on käyttökelpoinen ratkaisu monissa tilanteissa, joissa perinteistä kontaktiopetusta ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista toteuttaa. Laajat tutkimukset ovat myös häivyttäneet sen pelon, että etäopetus johtaisi oppimistulosten merkittävään heikentymiseen. Korkeakoulutasolla yleisin havainto on, ettei etäopetuksen ja kontaktiopetuksen välillä ole eroja oppimistuloksissa. Myöskään yleissivistävän koulutuksen alueella meta-analyysit eivät osoita eroja kontaktiopetuksen ja etäopetuksen välillä.

On kuitenkin käynyt yhä selvemmäksi, että koko kysymys siitä, kumpi on tehokkaampaa etäopetus vai kontaktiopetus, on väärin asetettu. Molemmat opetuksen muodot ovat niin moninaisia, ettei tähän kysymykseen ole mahdollista saada yksiselitteistä vastausta. Tutkimustulosten perusteella voidaan kuitenkin nostaa esiin joitain opetuksellisia ratkaisuja, joiden on todettu vaikuttavan etäopetuksen laatuun.  Näistä tärkeimmäksi nousee aktiivinen vuorovaikutus opettajan ja opiskelijan sekä opiskelijoiden välillä. Etäopetusjärjestelyt myös edellyttävät oppilailta erilaisia valmiuksia ja taitoja verrattuna kontaktiopetukseen. Tutkimusten mukaan etäopiskelijalta edellytetään erityisesti uskoa oman toiminnan vaikuttavuuteen (minäpystyvyys), vastuunottoa omasta oppimisesta sekä itsesäätelytaitoja. Myös tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitojen on todettu olevan yhteydessä etäkursseilla menestymiseen.

Kansainvälinen kirjallisuuskatsaus antaa tukea sille, että on järkevää ottaa käyttöön etäopetuksen tarjoamat mahdollisuudet suomalaista kouluopetusta kehitettäessä. Myös meillä on sekä tilapäisiä että pysyväisluontoisia tilanteita, joissa oppilaat eivät pääse osallistumaan normaalin kouluympäristössä tapahtuvaan opetukseen tai joissa opetuksen rikastaminen koulun ulkopuolisen opettajan antamalla opetuksella on järkevää. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna etäopetus voi näissä tilanteissa olla erinomainen ratkaisu.

Lue koko kirjallisuuskatsaus tästä

Professori Erno Lehtinen Turun yliopisto, Opettajankoulutuslaitos

Erikoistutkija Minna Nummenmaa Turun yliopisto, Oppimistutkimuksen keskus

Ensimmäinen islamin monimuotokurssi Turussa 2011

Vuosi 2011 toi mukanaan uusia tuulia Turun lukion islaminopetukseen. Sain alkuvuodesta 2011 pyynnön alkaa suunnitella ensimmäisen islamin kurssin toteutusta monimuoto-opetuksena, joka tapahtuisi suurimmaksi osaksi verkkoympäristössä. Islaminopetuksen ongelmana Turussa on aiemmin ollut yhtenäisen oppimateriaalin puute, mistä syystä myös opetuksen sisältö on vaihdellut hyvin pitkälle opettajan mukaan. Uuden monimuoto-opetushankkeen tavoitteena oli nimenomaan yhtenäistää kurssien sisältöjä, saada ne tarkemmin vastaamaan lukion opetussuunnitelmaa sekä parantaa eri kouluista tulevien opiskelijoiden osallistumismahdollisuuksia. Lisäksi syntynyt kurssimateriaali kerättiin Moodle-oppimisalustaan, josta sitä voidaan jakaa myös muiden opettajien käyttöön eri puolelle Suomea.

Vaikka opiskelu tapahtui pääosin verkossa, ei kyseessä kuitenkaan ollut verkkokurssi. Kurssin alussa pidin kaksi lähituntia, joiden aikana käytiin läpi kurssin suorittamiseen ja tekniikkaan liittyviä asioita, ja kurssikoekin pidettiin perinteisesti luokkatilassa. Myös verkossa suoritettuun opiskeluun kuului oppimisalustaan tallennettujen luentotallenteiden, tekstien ja tehtävien lisäksi reaaliaikaisia luentoja, jotka toteutettiin Adobe Connect -ohjelmalla. Reaaliaikaisilla luennoilla oppilaat pystyivät kommunikoimaan sekä opettajan kanssa että keskenään chat-toiminnon avulla sekä pitämään kirjoittamiinsa esseisiin perustuvia, lyhyitä esitelmiä ”etänä”. Lähtiessäni työstämään kurssia keskeisenä tavoitteenani olikin pyrkiä säilyttämään oppilaiden ja opettajan välinen vuorovaikutus. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt, kun huomasin, että sekä reaaliaikaisten luentojen chat että Moodlen keskustelufoorumi olivat oppilailla ahkerassa käytössä.

Kurssin suorittaneista oppilaista suurin osa oli lukion ensimmäisen vuoden opiskelijoita, jotka olivat ehtineet kokeilla lukio-opiskelua vasta yhden jakson verran ennen kurssille tuloa. Tämä aiheutti jonkin verran haasteita. Oppilaat olivat selvästi vielä melko tottumattomia itsenäiseen opiskelutapaan ja vastuuseen, jota tämänkaltainen kurssi vaatii. Tämä näytti luovan paineita ainakin osalle opiskelijoista. Erityisesti vaadittu tekniikan käyttö pelotti. Kurssin alun lähitunneilla kävimme läpi mm. Moodlen ja Adobe Connectin käyttöä, mutta sain huomata, että ne, erityisesti Adobe Connect, olivat oppilaille melko vieraita ja niissä olisi tarvittu vielä huomattavasti enemmän konkreettista käytännön harjoitusta, jossa oppilaat olisivat saaneet kokeilla esimerkiksi tiedostojen lähetystä Moodlen kautta. Tulevia kursseja ajatellen Moodleen onkin hyvä rakentaa jonkinlainen ”kokeilutila” oppilaille. Oppilaiden atk-taidot toivat mukanaan muitakin odottamattomia yllätyksiä. Monet ns. perustaidot, kuten tiedostojen tallentaminen eri tiedostomuotoihin, eivät olleet läheskään kaikilla hallussa ja myös ne olisi kurssin alun tapaamisilla pitänyt opettaa. Jatkoa ajatellen en suosittelisi monimuotokurssia heti ensimmäisen opiskeluvuoden syksyyn vaan siirtäisin sen keväälle. Silloin oppilailla olisi ollut jo aikaa tottua lukio-opiskeluun, ja heillä olisi paremmat valmiudet lähteä suorittamaan kurssia.

Keräsin kurssin lopuksi oppilailta palautetta kurssin onnistumisesta. Eniten risuja tuli kurssiin liittyneitä teknisistä vaikeuksista mm. verkkoyhteyden katkokset ja kuuluvuusongelmat Adobe Connectia käytettäessä. Näihin en myöskään itse ollut osannut tarpeeksi varautua enkä näin ollen tarpeeksi neuvonut oppilaita, miten toimia mahdollisissa ongelmatilanteissa. Kokemuksista viisastuneena jatkossa myös näihin aisoihin täytyy antaa enemmän ohjeistusta kurssin alussa. Kurssin sisällöstä taas oppilaat antoivat lähes poikkeuksetta positiivista palautetta. Lisäksi useat kertoivat hallitsevansa Moodlen käytön paremmin, oppineensa lisää kärsivällisyyttä ja vastuunkantoa omasta opiskelusta. Opettajana olen erityisen tyytyväinen kurssin tuloksiin. Teknisistä vaikeuksista ja oppilaille vieraasta opiskelumuodosta huolimatta oppilaat pärjäsivät kurssilla loistavasti ja oppimistulokset olivat erittäin hyviä.

Kun lähdin mukaan tekemään islamin monimuotokurssia, tiesin, että haasteita varmasti tulisi eteen. Kurssi oli myös minulle ensimmäinen laatuaan ja uuden opettelemista todella riitti. Pääsin kuitenkin hyödyllisiin koulutuksiin, joissa kartutin osaamistani mm. Moodle-oppimisalustan käytössä, ja sain myös opastusta muihin kurssiin liittyviin asioihin. Olen erittäin iloinen, että sain mahdollisuuden olla mukana työstämässä uudenlaista opiskelumuotoa Turussa, sillä uskon, että tämän kaltaiset kurssit tulevat tulevaisuudessa entistä enemmän yleistymään.

Marjukka Jäntti-Uka

Etäopetus Suomessa tutkimustulosten valossa

Marraskuussa 2011 lähestyimme Oppimisympäristöt (www.oppiminen.fi) koordinointihankkeiden tutkijoiden kanssa kaikkia Suomen peruskoulujen ja lukioiden rehtoreita sähköpostilla, jossa pyysimme heitä välittämään tutkimuskyselyn oman koulunsa opettajille. Kyselyn osa-alueita olivat laitteet ja ohjelmistot, etäopetus, pelit ja virtuaaliset ympäristöt sekä sosiaalinen media opetuksessa. Etäopetuksen osuudessa selvitimme opettajien kokemuksia ja näkemyksiä etäopetuksesta – myös niiltä opettajilta, jotka eivät ole koskaan opettaneet etänä.

Kaiken koulukiireen keskelläkin saimme kyselyyn vastauksia 2493 opettajalta ympäri Suomea. Jo ensimmäisen päivän aikana vastauksia saapui useita satoja, mikä kertonee siitä, että asia koetaan tärkeäksi ja ajankohtaiseksi. Suuret kiitokset kaikille vastanneille opettajille! Etäopetuksen osuuden tutkimustuloksiin voi tutustua tarkemmin EKOn sivuilla www.etaopetus.fi kohdassa tutkimustuloksia.

Miltä sitten etäopetus näyttää Suomessa tämän selvitystyön tulosten valossa? Vaikuttaisi siltä, että etäopetus nojaa pitkälti tuttuun ja turvalliseen. Valtaosa opettajista käyttää etäopetuksessaan tuttuja sovelluksia kuten sähköpostia, oppimisalustoja ja videoneuvottelulaitteistoja. Sen sijaan tällä hetkellä monia opetuksen parissa työskenteleviä puhuttava sosiaalinen media ei ole saanut kovin vankkaa jalansijaa etäopetuksessa, vaikka erilaisia kokeiluja on ollut jonkin verran.

Nähtäväksi jääkin mihin suuntaan ollaan menossa. Tämän hetkinen koulujen tekninen varustelu sekä tekninen ja pedagoginen tuki ei monissakaan kouluissa anna kovin hyvää pohjaa uuden kokeilemiseen – aikaa ja vaivaa kun tuntuu menevän siihen, että saadaan vanhakin toimimaan: ”Parhaimmillaan se (etäopetus) olisi opettajalle teknisesti ongelmatonta, tarjottaisiin koulutusta ennen etäopetusta ja ennen kaikkea SEN AIKANA, kun niitä ongelmia on tullut puitavaksi!” (kyselyyn vastannut opettaja).

Huolimatta haasteista ja ongelmista, etäopetukseen kuitenkin suhtaudutaan melko myönteisesti – myös niiden opettajien keskuudessa, jotka eivät ole koskaan etänä opettaneet. Erityisesti inhimilliset syyt, kuten oman oppilaan sairastuminen pidemmäksi aikaa, saa useimmat opettajat ainakin harkitsemaan etäopetuksen käyttöä. Kuitenkin monilla, erityisesti alakoulun opettajilla, suhtautuminen etäopetukseen on hyvin varauksellista. Monien opettajien mielestä etäopetus ei voi koskaan toimia samoin kuin lähiopetus, koska etäopetuksessa vuorovaikutus ei ole samanlaista kuin lähiopetuksessa.

Vuorovaikutus verkon kautta ei varmastikaan ole samanlaista kuin kasvokkain. Toisaalta, tarvitseeko sen ollakaan? Etäopetuksessa kuitenkin tarvitaankin ihan samoja asioita kuin lähiopetuksessa: vuorovaikutusta, oppilaiden motivointi, oppilaiden aktivointia, arviointia jne. – toimintatavat vain ovat erilaiset. Voisiko ajatella, että nyt ja tulevaisuudessa ihmiset tarvitsevat myös kasvokkaisen vuorovaikutustaitojen lisäksi verkkovuorovaikutustaitoja? Voisiko etäopetus olla yhtenä keinona tähän – ihan alakoulusta lähtien? Tai olisiko ylipäänsä parempi unohtaa etäopetus ja puhua vain opetuksesta ja erilaisista opetusmenetelmistä, joista etänä opettaminen on vain yksi tapa monien muiden joukossa?

Jäämme miettimään tätä ja jatkamme tutkimusta etäopetuksen parissa.

Raportti tutkimustuloksista löytyy Tutkimustuloksia-sivulta

KT, erikoistutkija
Minna Nummenmaa
Oppimistutkimuksen keskus
Turun yliopisto

Nettipoliisia tentattiin verkossa

Viime vuonna kansallisena tietoturvapäivänä Microsoft jalkautui 20 Turun kouluun keskustelemaan tietoturvaan ja turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä asioista. Vuoden 2012 tietoturvapäivänä käytössämme ei ollut 50 hengen iskuryhmää kouluille lähetettäväksi, mutta halusimme tavalla tai toisella luoda tietoturvaviikon tapahtuman, johon mahdollisimman moni koulu voisi aidosti osallistua. Samalla saisimme nostettua tärkeää teemaa esille koko perusopetuksessa. Oivan ratkaisun tarjosi etäopetuksessa käytetty tekniikka.

Verkossa toimiva virtuaalinen lähipoliisiryhmä, jonka keulakuvana toimii Marko ”Fobba” Forss, oli hiljattain laajentunut myös Turun seudulle. Varsinais-Suomen poliisilaitoksella toimii nyt kolme ”nettipoliisia”, jotka liikkuvat sosiaalisessa mediassa.  Tuntui luontevalta avata yhteistyötä nettipoliisiryhmän ja opetustoimen välillä ja ehdotinkin, että peruskoululaiset voisivat tavata jonkun heistä verkossa.  Vanhempi rikoskonstaapeli, koulupoliisinakin toimiva Riku Sukari otti ennakkoluulottomasti esittämämme haasteen vastaan ja ilmoittautui koululaisten kyselytunnin asiantuntijaksi.

Näin kansallisena tietoturvapäivänä 7.2.2012 Turun peruskoululaisille järjestettiin mahdollisuus kysyä turvalliseen netinkäyttöön liittyvistä asioista poliisilta verkon välityksellä.  Aamupäivällä järjestettiin omat kyselytunnit ala- ja yläkoululaisille. Koululuokat osallistuivat omasta luokastaan käsin, tekniikkana käytettiin Adobe Connectia. Osallistumiseen tarvittiin vain verkkoon kytketty tietokone ääniominaisuuksilla ja dataprojektori. Koululuokat pystyivät esittämään kysymyksiä kirjoittamalla niitä chat-kenttään. Teknisesti oli mahdollista myös kysyä mikrofonin välityksellä, mutta sitä kukaan ei rohjennut näin ensimmäisellä kerralla kokeilla. Konstaapeli Sukari vastasi kysymyksiin suullisesti ja hän näkyi kouluille videokuvan välityksellä.

Eniten esille nousivat omien henkilötietojen suojelu ja nettituttujen tapaamiseen liittyvät turvallisuusriskit. Oppilaita kiinnostivat myös käyttäjätunnusten kaappaaminen, palveluiden ikärajat ja musiikin lataaminen verkosta. Kyselytunti tuli selvästi tarpeeseen.

Ensimmäistä kertaa järjestetty kyselytunti onnistui hyvin. Koululaisia osallistui lähes 400 ja kouluja oli mukana toistakymmentä. ”En tarkkaan tiennyt, mitä odottaa, mutta kokemus oli nettipoliisin näkökulmasta positiivinen. Osallistujia oli paljon ja tekniikka toimi”, Riku Sukari arvioi. Nettipoliisi ei pysty jalkautumaan joka kouluun, mutta näin kaikilla oli mahdollisuus päästä jututtamaan häntä.

Kouluilta tulleen palautteen mukaan chat-tyyppinen näkymä oli oppilaille selvästi trendikäs ja omaa kokemusmaailmaa lähellä oleva tapa tuoda asiantuntija luokkaan ja he seurasivatkin ”herkeämättä”. Eräs opettaja uskoi, että oppilaat rohkaistuisivat kysymään netin kautta hankalistakin asioista helpommin kuin kasvokkain tai suuren yleisön läsnä ollessa samassa tilassa. Opettajilta tullut palaute oli pelkästään kiittävää ja vastaavia verkkotapaamisia eri alojen asiantuntijoiden kanssa toivottiin lisää. Valkokangasta pidettiin ”ikkunana maailmaan”.  Rivien välistä oli aistittavissa myös positiivinen yllätys sen suhteen, kuinka helppoa osallistuminen oli ja kuinka hyvin kaikki toimi.

TOP-keskus ja etäopetushankkeet suunnittelevatkin nyt jatkoa tapahtumalle, aluksi kerran kuussa tarjottavan kyselytunnin muodossa. Kouluilla on runsaasti yhteistyökumppaneita, jotka haluaisivat olla vuorovaikutuksessa koululaisten kanssa, mutta heidänkin rajallisten resurssien vuoksi jalkautuminen moneen kouluun ja koululuokkaan ei käytännössä onnistu. Verkkokokoustekniikan avulla on verrattain helppoa tarjota mahdollisuus kaikille halukkaille koululuokille tavata asiantuntija. Nettiturvallisuuden ohella sopivia teemoja voisivat olla esimerkiksi paloturvallisuus, liikenneturvallisuus, veteraanipäivä, kirjailijavierailu tai tietyn oppiaineen erityisasiantuntija, miksei vaikka rap-artisti musiikintunnille. Mahdollisuudet ovat melko rajattomat – päivänavauksiinkin voi etätekniikalla tuoda uutta potkua. Oleellista mielestäni on vuorovaikutteisuus. Koululaisille ei kannata tarjota verkkoluentoa, vaan tilaisuus, johon he voivat aidosti osallistua. Sosiaalisessa mediassa kasvaneille mahdollisuus viestiä on tärkeä. Tämän vuoksi esimerkiksi mikrofonin ja kameran käyttö myös kysyvässä päässä pelkän tekstin sijaan on haaste, johon meidän kannattaa tarttua.

Virtuaalinen lähipoliisiryhmä: http://www.poliisi.fi/virtuaalinenlahipoliisi

Jouni Paakkinen
toiminnanjohtaja
TOP-keskus, Turun kasvatus- ja opetustoimi

Etähankkeet talvisessa Turussa

Etäopetuksen kehittämishankkeiden hankepäivät pidettiin Turussa 19.-20.1.2012 koordinaattorimme EKO:n siipien suojassa. Ensimmäisen päivän hanke-esittelyissä kävi jo selväksi, että koolla on melkoinen joukko yleissivistävän koulutuksen etäopetuksen edelläkävijöitä ja asiantuntijoita. Eväitä reppuunsa oli hakemassa myös Etäkoulu Kulkuri.

Etäopetuksen avulla sekä perusopetuksessa että lukiossa voidaan tarjota opetusta, joka ei muuten olisi mahdollista, ja tavoittaa oppilaita, joita ei muuten tavoitettaisi. Etäopetushankkeiden ansiosta sairaat lapset voivat tulevaisuudessa osallistua oman luokkansa opetukseen, harvinaisen kielen opiskelua varten ei tarvitse lähteä lähikoulua kauemmas ja ulkomailla asuvat suomalaiset oppilaat voivat yhdessä opiskella omaa äidinkieltään. Pienten kyläkoulujen oppilaat voivat opiskella peruskoulun omassa koulussa, ja asiantuntija pääsee oppitunnille kertomaan omasta työstään tai tutkimuskohteestaan ilman että kukaan matkustaa mihinkään. Syrjäytymisvaarassa oleva aikuinen voi suorittaa perusopetuksen oppimäärän esim. työpajatoiminnan ohessa ohjatusti, omalla asuinseudullaan.

Päivän päätteeksi Opetushallituksen edustaja Kimmo Koskinen herätteli hankejoukkoa vertaisarviointiin, josta oppii paitsi arvioitava, myös arvioija. Tätä ja päivän muuta antia sulateltiin illalla ravintolalaivassa Aurajoen rannalla, keskellä historiallista Turkua.

Toinen hankepäivä vietettiin vielä historiallisemmissa maisemissa, Liedon Vanhalinnassa, esihistoriallisen linnavuoren kupeella sijaitsevassa museo-, kulttuuri- ja seminaarikeskuksessa.  Tutkija Minna Nummenmaa esitteli EKO-hankkeen teettämää etäopetustutkimusta ja ryhmätöissä kokosimme kokemuksiamme siitä, miten oppilaan ikä, ryhmän koko, käytettävä väline tai media vaikuttavat etäopetuksen toteuttamiseen. Tavoitteena on koota EKO:n sivuille konkreettisia malleja ja esimerkkejä etäopetuksen käyttämisestä erilaisissa tilanteissa.

Hankepäivät päätti, ja sai ainakin allekirjoittaneen aivot mukavasti kihisemään, Markku Pelkonen Datafisheristä. Nyt pääsimme pohtimaan sitä, mitä lisäarvoa hankkeellamme on ja miten se parantaa oppijan elämänlaatua tai edistää sille asetettuja muita tavoitteita. Meille toimijoille hankkeen arvo ja edut ovat itsestään selviä, mutta miten vakuutamme rahoittajat ja yhteistyökumppanit? Miten saamme muutkin sitoutumaan hankkeeseen ja myymme sen kohderyhmälle tai rahoittajille? Paljon pohdittavaa jäi kotimatkallekin.

Hanke-esittelyjä ja varsinkin ISO-verstaan esitystä kuunnellessa heräsi myös toive yhteistyön tiivistämisestä: voisiko etäopetuksen kehittämishankkeilla olla ISO-arkiston kaltainen EKO-arkisto, jossa olisi eri hankkeissa tuotettuja videotallenteita ja muuta materiaalia, jota kaikki voisivat käyttää? Sen sijaan, että jokainen tekee omat videotallenteensa ja oppimisaihionsa, voisi käyttää jonkun jo tekemään materiaalia osana omaa opetustaan?
Etäkoulu Kulkurin reppu täyttyi hankepäivinä tiedosta, ideoista, ajatuksista ja uusista tulevaisuuden suunnitelmista. Etäopetuksen kehittämishankkeissa tehdään hienoa työtä ja koordinaattorimme EKO, Päivi Luoma peräsimessään, pitää huolta siitä, että myötätuulta riittää ja kurssi on oikea. Kulkuri kiittää!

Tuija Tammelander
koulunjohtaja

Etäkoulu Kulkuri
Kansanvalistusseura

Etäjoulupukki

Ihmiskunnan yksi vanhimmista ja tärkeimmistä kysymyksistä on jo vuosisatoja ollut, kuka oli ensimmäinen etätyöläinen. Nyt asiaan on vihdoin saatu valaistusta. Se oli Joulupukki. Perustelukin on yksinkertainen. Joulupukki asuu Korvatunturilla, joka on kovin etäällä kaikesta. Jos asuu etäällä ja työskentelee, on luonnollista, että ennemmin tai myöhemmin vähän tyhmempikin ymmärtää yhdistää nämä asiat ja ryhtyy etätyöskentelemään. Toinen etätyöläisyyttä alleviivaava piirre pukissa on, että hän on melko etäinen hahmo – hänethän tapaa yleensä vain jouluaattona jos silloinkaan. Tästä voidaan päätellä myös joulupukin ammatillinen status: etäiseksi jäävä, outoja höpöttävä ja muut vaivautuneeksi saava tyyppi kuuluu vähintään keskijohtoon, ellei peräti konserninjohtoon. Kolmanneksi joulupukki käyttää hyvin edistyksellistä urkintatekniikkaa saadakseen selville, mitä ns. paikan päällä tapahtuu. Tämä tonttuteknologia on mahdollistanut etätyön tekemisen jo kauan ennen Wikileaksia.

Kaikessa edellä mainitussa ei tietenkään ole mitään uutta eikä ihmeellistä. Mutta tässä on: tänä jouluna joulupukki on ilmoittanut laajentavansa etätyöskentelyään ja aikoo henkilökohtaisen käynnin sijaan tavata lapset Skypen välityksellä. Myös perinteisistä tontuista on luovuttu ja heidät on uudelleenkoulutettu it-tontuiksi, joiden toimenkuvana on onkia lahjatoiveet Facebookista sekä Moviestar- yms. saittien kommenttivirrasta.
Tuhmat lapset on haettu käymällä läpi nettisivujen selaushistoriaa. Valitettavasti Korvatunturin vakoilu- ja haittaohjelmissa on ollut lastentauteja, sillä kuten olemme saaneet lehdistä lukea, joissain tapauksissa ohjelma ei olekaan vienyt tietoa pukille, vaan vuotanut esimerkiksi sähköpostiosoitteet ja salasanat erilaisten keskusteluryhmien sivuille. Korvatunturin troijalaisvastaavat kuitenkin lupaavat korjata ongelmat ensi vuoden jouluun mennessä. Joulumuorin mukaan näistä pienistä hankaluuksista huolimatta Joulupukki suorastaan tärisee innosta, kun tänä vuonna hänen ei tarvitse lähteä Korvatunturin lämmöstä lentelemään kylmässä reessä ja jakamaan kiittämättömille lapsille yhtään mitään. ”Erityisen mukavaa on olla tapaamatta Jereä ja Jennaa”, Joulupukki totesi yksityiseksi tarkoitetutussa keskustelussa, joka sekin jostain syystä vuosi nettiin.

Eivätkä uudistukset tähän lopu. Tulevana jouluna kokeillaan ensimmäisen kerran järjestelmää, jossa lahjat ovat virtuaalisia ja joulupukin sijaan Itella toimittaa ne perille sähköpostin liitteenä (paitsi niillä paikkakunnilla, joista asiamiespostit on lopetettu). Lahjan enimmäispaino on kaksi megaa, joten se voi olla esimerkiksi kaksi pientä kuvaa nukesta tai yksi sellainen, jossa samassa kuvassa on monta nukkea. Myös risuista on uudistuksen myötä luovuttu, ja tuhmille lapsille lähetään yksinkertaisesti nigerialaista roskapostia. Kaikki tämä säästää valtavasti aikaa ja vaivaa. Kun aikaisemmin joulupukki on tehnyt töitä yhden (1) päivän vuodessa, nyt hän selviää työpäivästään yhdellä konferenssipuhelulla. Säästetyn ajan voi käyttää esimerkiksi postimerkkeilyyn tai yksinkertaisesti joulusta nauttimiseen, sillä aiempina vuosina joulupukki on, kuten tunnettua, joutunut aina olemaan töissä. Nyt sen sijaan hän saa olla etäällä töistä.

Roope Lipasti
Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija, joka on tehnyt etätyötä vuodesta 1998.

Ranskan kielen etäopetusta Lapin rajoilla

Uusi vuosituhat toi mukanaan uusia tuulia Lapin lukioihin, varsinkin Kemi-Tornion alueelle. Kevättalvella 2003 minulle ilmoitettiin, että saisin alkaa opettaa etäranskaa seuraavana syksynä. Jouduin pienen pakokauhun valtaan, sillä pelkäsin, etteivät atk-taitoni riittäisi. Koulutusta luvattiin ja sitä myös tuli. Pääsin moniin kiinnostaviin koulutuksiin, joita järjestettiin Heinolassa, Helsingissä ja Turussa. Yllätyksekseni minusta tulikin ranskan etäopetuksen ”uranuurtaja” Suomessa. Yhdessä Helsingin tilaisuudessa, jossa oli muiden kuin ranskan kielen etäopetuksen konkareita Itä-Suomesta ja Turusta, mieleeni jäivät erään ruotsin etäopettajan sanat (hän oli myös ranskanopettaja): ”En voi mitenkään ymmärtää, miten ranskan opetus voisi onnistua etänä, jo pelkästään ääntämisen vuoksi.” – No, hän oli väärässä; tänä päivänä kukaan ei enää sanoisi niin!

Muistan varmaan elämäni loppuun saakka ensimmäisen videoneuvottelutuntini. Kaikki oli laitettu minulle valmiiksi ja varmistettu, että yhteys toimi myös toisessa päässä, Posiolla. Opiskelijoita jännitti varmasti yhtä paljon kuin minuakin – tosin jännitystä helpotti se, että olimme kerran tavanneet. Se oli ylellisyys, mikä ei sittemmin muiden ryhmien kanssa enää toteutunut. Smart boardia ei vielä tuolloin tunnettu, mutta dokumenttikameran avulla tuli toimeen ja vuorovaikutustakin syntyi. Tunnin jälkeen menin posket hehkuen rehtorin kansliaan jakamaan kokemukseni. Sillä hetkellä tiesin, että tämä tulisi olemaan minun juttuni.

Kymmenessä vuodessa kehitys on ollut nopeaa; siirryimme pian videoneuvotteluista LearnLinc (nykyisin iLinc) oppimisympäristöön. Se teki opetuksesta hyvin yksilöllistä aikaisempaan verrattuna; opiskelija pääsi viittaamaan, puhumaan opettajalle tai ryhmälle sekä jakamaan omia tuotoksiaan. Pystyin laittamaan opiskelijat pari- tai ryhmäkeskusteluihin ja seuraamaan heitä heidän tietämättään. Yllättäen huomasin, että opettaja pystyy seuraamaan etäopiskelijoita tarkemmin kuin perinteisessä luokkatilanteessa.

Etäopetus muutti myös muuta opetustani. Opetin omat opiskelijani käyttämään Moodlea, sillä minusta oli hauskaa rakentaa sivuja. Pidän kuitenkin enemmän Pedanetista, sen avoimuudesta ja helppokäyttöisyydestä.
Etäopetus on johtanut siihen, että nykyisin usein yhdistämme etä- ja kontaktiopiskelijat, mikä tuo opetukseen aivan uudenlaisia haasteita. Ennen oppituntia tietokoneelle on laitettava valmiiksi tunnin aikana käytettävät tiedostot sekä tarkistettava, että kuuluvuus ja näkyvyys toimivat. Lisäksi tuntien suunnittelu vie huomattavasti enemmän aikaa, vaikka palkkauksessa sitä ei oteta huomioon. Kemi-Tornion alueella etäranskan opetus toteutetaan lukioissa vuorovuosina.

Olen kiitollinen etäopetuksen tuomista uusista haasteista! Olen saanut tehdä EDU.fi-etälukioon Ranskan kulttuurikurssin kollegani kanssa, ollut mukana VOIE EXPRESSE –hankkeessa ja sitä seuraavassa KIEKURAssa. Sokerina pohjalla ovat eri puolella Suomea asuvat kollegat, jotka ovat tulleet tutuiksi yhteisissä koulutuksissa. Lapissa asuvalle se ei ole itsestäänselvyys.

Vive l’enseignement à distance, eläköön etäopetus!

Heli Laiho
Tornio