Lappi avasi etäopetuskonkareitten silmät
13.4.2012 Jätä kommentti
Etäopetuksen koordinointihanke teki hurjan vedon ja päräytti pari viikkoa sitten Lappiin. Turkulaisina ajattelimme olevamme jo tosi korkealla, kun saavuimme Rovaniemelle. Vaan siitähän se Lappi vasta alkoi. Rovaniemeltä jatkoimme Sodankylään, Ivaloon ja Inariin. Utsjoki oli pakko aikataulujen vuoksi tällä kertaa jättää välistä.
Asiaa etäopetuksesta –kiertueemme pääsi oikeastaan etäopetuksen juurille tuolla pohjoisessa. Kuulimme monenlaisia etäopetuskokemuksia ja tehtyjä kokeiluja jo parin vuosikymmenen takaa. Yleinen ilmiö oli, että ns. perinteisestä videoetäopetuksesta on pääosin luovuttu ja videoneuvottelulaitteita seisookin monessa paikassa tyhjän panttina. Lähes kaikkialla on otettu reaaliaikaiseen etäopetuskäyttöön verkkokokousohjelmia ja myös kosketustauluja sekä oppimisalustoja. Verkkokokousohjelmien täysipainoista hyödyntämistä haittaavat monin paikoin heikot verkkoyhteydet. Tässä kohtaa suomalaiset eivät todellakaan ole tasavertaisessa asemassa!
Silti oli hienoa, että pohjoisessa koetetaan kaikista haasteista huolimatta tarjota muun muassa kieliä etänä. Tosin monissa paikoissa todettiin, että valinnaisaineiden määrä on kovin rajallinen ja esimerkiksi kielivalikoimaa pitäisi laajentaa. Eli tarvitaan riittävät yhteydet, laitteet ja ohjelmat sekä pätevät etäopettajat. Opetusta kun voidaan tarjota mistä päin maata tahansa. Toisaalta hieno esimerkki kielten etäopetuksesta tulee juuri Lapista ja saamen kielestä. Kuulimme ensimmäistä kertaa elämässämme, että Suomessa puhutaan ja opetetaan kolmea eri saamen kieltä; pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.
Pääsimme tutustumaan upouuteen saamelaiskeskus Sajokseen ja pidimme esityksemme sen parlamenttisalissa, joka oli aivan huikea paikka. Saamelaiskulttuuriin tutustuimme myös Siida-museossa. Käsitykseemme määritelmästä ”pitkät välimatkat” saimme aivan uuden perspektiivin. Ymmärrämme nyt myös paremmin, että etäopetuksen avulla on mahdollista ylipäätään pitää joitain kouluja ja saamen kieliä hengissä. Pohdimme myös, miten voisimme enemmän jakaa osaamista esimerkiksi täydennyskoulutuksilla.
On ehdottoman tärkeää, että Lappia tuetaan ja siellä asuville oppilaille taataan samat opiskelumahdollisuudet kuin etelässä. Kaikki eivät voi, eivätkä halua muuttaa muualle. Onneksi meillä on etäopetusmahdollisuus ja toivottavasti tietoverkkoihin saadaan valtion taholta parannuksia. Seuraava Lapin-reissumme suuntaakin sitten syksypuolella Enontekiölle.









